ja lisää kun on aikaa…
Voisinkin tässä kertoa aiheesta, mikä vahvasti liittyy elämääni tunkeutuneisiin ihmisiin. Kerron piirteestä jota kaikki vihaavat, luonteen piirteestä, joka on yksi niistä yleisimmistä. Nimittäin se, kuinka ihminen, joka tuntee olonsa pieneksi ja surkeaksi, alkaa näkemään kaikki omat virheensä muissa ihmisissä. Ihminen on fyysisesti iso, käyttää sitä hyväkseen ja yrittää parantaa oloaan näkemällä kaikki omat virheensä ihmisessä, joka oikeasti ei ole tehnyt juuri mitään. Ihmisessä, jonka hän kokee uhaksi omalle asemalleen. Sellaiset ihmiset ovat yleisiä ja hyvin hyvin harmillisia. He yrittävät tukahduttaa tunteensa henkiseen väkivaltaan ja yrittävät kieltääitselleen omat virheensä. He alkavat ajan myötä ajattelemaan, että ovat virheettömiä ja käyttävät sitä hyväkseen. Sellainen ihminen ei yleensä tule onnelliseksi, sillä lopputulos on yleensä päinvastainen: sen sijaan, että ihmisestä tulisi suuri ja haluttu, ihailtu, rakastettu ja sellainen jolla on hyvä’ itsetunto, ihmisestä tulee pikkusieluinen, röyhkeä, vihattu ja kaukaa kierretty. Sellaisen ihmisen itsetunto kärsii, ei parane. Tämän takia monen muun ulkopuolisen itsetunto kärsii, joka on kaikkea muuta kuin oikein. Se “virheetön” ihminen tahtoo tietynlaista reaktiota käyttäytymiseensä, jota ehdottomasti ei saa antaa. Se vahvistaa häntä. Ihmisen on reagoitava mahdollisimman kylmänrauhallisesti sellaiseen, sillä muuten hän ei ikinä opi tajuamaan, että on tehnyt väärin. Kun hän huomaa, että tekniikka ei toimi, hän lopettaa ja pyytää lopulta anteeksi. Sellaista loppua me kaikki toivomme ja haluamme. Niin minäkin, mutta en ole sitä vielä saanut.
Toivon ettei yksikään ihminen rupea tuollaiseen, sillä sellaisesta ihmisestä tulee loppujenlopuksi täynnä itseään oleva ihminen, joka ei ehkä lopulta näe maailmaa enää samalla tavalla, vaan kaikki ovat vihollisia. Haluaisitko sellaista elämää? Puhukaa mieluumin ongelmistanne!
Kasumi
Luokassa: Luokittelematon
« Noniin… | Etusivu | “hyvä” ja “paha” »
